AUTOPILOTTI AJATELMA.

Intuitio: Tekniikka, joka ylläpitää ja mahdollistaa myös uskomusjärjestelmät.

Niin sanotulla järjellämme, toisin sanoen rationaalisuudella sekä tietoisuudellamme, ohjaamme tunneperäistä minäämme, alitajuntaa. Osaamme tehdä paljon asioita ajattelematta niitä ja toimimme ikään kuin autopilotilla. Esimerkiksi töihin autolla ajaessa voi hyvin miettiä elämän asioita ja edistää sitä, ajattelemalla. Mikä on tärkeää ja miten tärkeille asioille voisi olla eduksi?

Kuka tuota autopilottia sitten ohjaa? Jos olet uskovainen, olet Jumalasi ohjauksessa, jos uskot itseesi enemmän, olet Intuitiosi ohjaama, jota voit ITSE ohjailla. ”Lainaa” uskonnolta rukousta ja kerro itsellesi, kuinka haluat toimia sinulle tärkeiden asioiden hoidossa. Mitä haluat elämältäsi? Sitten kunnes autopilotin säädöt ovat lopulta kunnossa, niin se ohjaa sinut saamaan, mitä olet pyytänyt.

Elämässä usein ajelehditaan rationaalisuuden ohjaamina tekemään ratkaisuita, välittämättä tunteista, jotka meitä oikeasti ohjaavat. Täten usein rationaalisuudellamme taistelemme itseämme vastaan, välittämättä fiiliksen viisaudesta ja potentiaalista. Kun teemme ratkaisumme rationaalisesti, niin kapasiteettimme ei riitä kuin oman aseman ylläpitämiseen ja parantamiseen, siinä hetkessä, jos oma asema meinaa kärsiä, me helposti suutumme. Intuitiolla on potentiaali ja kyky tehdä ratkaisut suuremmassa mittakaavassa ja huomioida mennyt ja tuleva ja asioihin liittyvät muut henkilöt ja tahot.

Uskonnot ovat tuotteistaneet, ihmisolentoa jopa 90 prosenttisesti ohjaavan tietoisuuden ja täysin oikeuksin ohjailee seuraajiaan. Väittämällä heidän keinonsa olevan se, joka saa elämän tuntumaan elämältä ja auttaa yli vaikeuksien, vaikka se on meissä jokaisessa sisään rakennettuna. Uskonnot ovat kyllä hyvin tarpeellisia, henkisessä kasvatuksessa ja kulttuurien kehityksessä ja tarjoavat ihmisille valmiin kytkentä alustan. Ne ovat kuitenkin politikoituneet ja kilpailevat voimasuhteista verissä päin ja ovat unohtaneet olevansa ihmisten henkisen kasvun takaajia, kuten Isä lapselleen. Tulee aika, jolloin kasvu on tehty ja silloin isän pitää osata päästää lapsi omille siivilleen, sen tulisi olla Uskomusjärjestelmien tehtävä, joskin parempana konseptina pidän, tietää asioista.

Kristityt rukoilevat Jumalalleen, Muslimit kumartavat Allahia, Skientologit auditoivat jäseniään ja kasvattavat heidän potentiaaliaan, Buddhalaisuus taas opettaa sisäisen / henkisen minän toimimaan henkiolentojen kanssa, munkkien opeilla ja avustuksella.

Intuitioon pitää luottaa, vain silloin se voi sinua auttaa. Siten ovat uskonnotkin todentaneet Jumalansa olemassa olon, seuraajilleen. Pitää luottaa tunteeseen, vaikka se tuntuisi järjenvastaiselta. Niin se vaan menee. Kannattaa kokeilla.

Intuitiolla on selkeä toimintamalli, jos sitä ei kasvuiässä dumpata täyteen kulttuurin kehittämiä ”vääriä” säätöjä. Intuitio on perimmältään epäitsekäs, itsekkäistä syistä. Olemme itsekkäitä sisällämme, mutta ympäröivään maailmaan, toisille ihmisille voimme olla epäitsekkäitä. Kun läheisillä ihmisillä on asiat hyvin eikä murheita ole, niin oma elämä on ympäröity hyvinvoinnilla ja se tekee omasta elämästä huoletonta.

Tärkeää on tietää missä kulkee raja tai suvakkisuus voi olla tosi, omalla kohdalla. Itselläni on viiden kohdan sääntö käytössä, keskityn olennaiseen, viiteen tärkeimpään, ensinnä itseeni. Mottona, ”Ihmisen pitää pystyä auttamaan ensinnä itseään, jos itseään ei pysty auttamaan, niin ei kovin kauaa pysty muistakaan huolta pitämään”.

Miten sitä sitten ohjelmoidaan?

Se ei ole vaikeaa, mutta kalliiksi se tulee. Se vaatii aikaa, aikaa kaikelta muulta tärkeältä. Pitää löytää paikka, jossa on mahdollisimman vähän häiriötekijöitä ja aivot saavat happea. Itse olen ajatus säädöissäni, pitkällä sairauslomalla neljässä vuodessa, edennyt Näsijärven kalliorannoille, riippukeinussa polttelemaan pilveä, mukanani muistiinpano välineet. Siinä on resepti, jolla ajatukseni ovat selkeitä ja pitkätkin ajatusketjut ovat mahdollisia, apunani ”mielen pilvipalvelu”, kynä ja paperia.

Omien ajatustensa herra:

reissu

Näkökulma novelli.

Eikö teknologisessa hyvinvointiyhteiskunnassamme pitäisi olla niin, että ihminen on tärkein ja palvelijat eli koneet tekee suurimman osan töistä puolestamme, ihmisen puolesta, joita varten yhteiskunta on. Tietokoneet taas hoitavat tietojen käsittelyn algoritmien ohjaamana. Ihminen nauttii ja antaa koneiden palvella tarkoituksiaan. Töihin jaksavat palkitaan uurastamisesta ja yhteiskunnan huolenpidosta mm. ihmisyyden ja moraalin säilyttämisessä, oikealla tasolla. Maassamme on niin paljon nykymaailman ihannoimaa teknologista tietämystä, että meidän pitäisi olla miljonäärejä, kaikkien. 5,5 miljoonaa ihmistä, jotka ovat n. 0,08% maailman väestöstä.

Siihen on vielä jonkin verran matkaa kun tarkastellaan tilannetta 2016. Tietokoneet on valjastettu käsittelemään tieto, jonka ihminen ennen teki käsilläään, monisti ja mapitti. Äärettömän helppouden tai laiskuuden vuoksi tietokoneille on annettu päätösvalta ja ihminen on unohtanut olevansa ajatteleva olento. Ihmisestä on tullut tietokoneen jatke, joka viimeistelee päätökset, sokeana ja kuurona. Ihmisen pitäisi olla valvova osa järjestelmää ja oikoa tietokoneen ylikellotetut epäoikeudenmukaisuudettomuudet ja pitää ”omiensa” puolta. Olemme tietokoneiden armoilla. Olemme tilassa ”hyvinvointiavovankila”, perheenteko-oikeudella, ilman ihmisyyttä, ilman tunteita.

Valtava määrä työstä on annettu koneiden hoidettaviksi, jotka ei palkkaa tarvitse, silti työvoima kustannukset maksavat aivan liikaa tai juuri siksi. Länsimaiset hyötysuhteet eivät ole linjassa, vaan maailmanhistoriallisen pielessä. Kaupankäynti ja omistaminen ovat ensi kertaa globaalia. Ensi kertaa päättäjät ovat näin kaukana Kansan totuudesta, etäisyys on saavuttanut mielestäni galaktiset mitat. Luulevat olevansa armeliaita ja huomaavaisia, ovathan he inhimillisiä ihmisiä, mielestään.

Kaikki on lopulta kiinni näkökulmasta.

Eli mikään ei muutu, ennen kuin näkemykset muuttuu.

Mikään ei muutu, ennenkuin totuus tulee julkiseksi totuudeksi.

reissu

Autokoulu novelli.

Liikenne kulttuurista tuli mieleen, kun Suomessa ohjastetaan sopivan iän saapuessa, yhteiskunnallisen lukujärjestyksen mukaan 15 vuotiaana, opettelemaan liikkumaan itse liikenteessä, mopolla.

Tärkeää on kuitenkin että ensin opitaan yhteiset pelisäännöt ja liikenne merkit. Eihän tuonne liikenteeseen voi ketään oppimatonta päästää. Pitäähän se tietää miten siellä käyttäydytään.

Sitten mennään siellä tiellä niiden merkkien opastamana. Punaisia päin ei ajeta, sakothan siitä tulee jos vaikka näkevät kun yöllä koittaa vanhoilla vihreillä livahtaa. Muita auton valoja ei näy. Pelkkiä vihreitä ja punaisia loimottavia valoja ohjaamassa yöllistä kulkijaa kaasuttamaan oikealla hetkellä risteyksen läpi. Jos kaasuttaa punaisella, niin alkaa virheen merkiksi joskus sininen valo vilkkua öisessä maisemassa. Eipäs taas menty kalliiden asennettujen valojen määräämässä järjestyksessä. Seurauksena kulutus hyödykkeiden pakollinen väheneminen, rikkeen vakavuuden ja toistuvuuden mukaan. Toisen kerran sitten vielä vähennellään hyödykkeitä ja soosotellaan, mutta kolmannen kerran jälkeen saatetaan sitten jo ottaa lisenssi pois, jonka hankkiseen tarvittavat käytöskurssit saattavat nuorella iällä vanhentua, ajo oikeus evätään ja merkitään tietokantaan.

Sitten kun halutaan siirtyä moposta isompaan eli kevyt moottoripyörään, mennään taas opiskelemaan liikenne merkkejä ja liikenne käyttäytymistä. Parin vuoden harjoittelun jälkeen, ainakin aikaisemmin, sai kuin armosta vaihtaa isompaan moottoripyörään samoilla käytös säännöillä. Mutta jos auton ratin taakse halajaa niin sitten pitää toki käydä taas kurssia ja tutkintoa. Pitäähän liikenteessä osata käyttäytyä.

Äänimerkkiä ei käytetä kuin katsastuksessa. Miksi se on autoon asennettu?

Köyhemmissä maissa vanhemmilla ei ole mahdollisuuksia eikä intressejä lapsia aamuin illoin ja viikonloppuisin kuskata kouluihin ja harrastuksiin. Siispä verrattoman koulutusjärjestelmän ja valvovan elimen kokonaan puuttuessa. Pitää ajelemaan opetella ihan itse. Olenpa nähnyt 7-vuotiaan tytön koulupuvussaan ajelevan 125ccm scootterilla 6-vuotias ensiluokkalainen pikkusisko kyydissään, ihan sujuvasti näytti ajelevan. Oli se ehkä hieman hapuilevaa mutka suorittamista, mutta matka taittui. Se on siis lähdetty muiden sekaan ja koitettu olla törmäättä. Samaan suuntaan kuin muut, törmäämättä ja risteyksissä väistellään.

Väistely onkin hieno tapahtuma, mopolla varsinkin. Phnom Penhissä 1,5 miljonaa asukasta. Oli kaiketi 80 luvulla kahdet liikenne valot. Nykyään onkin jo enemmän ja vaikka kuinka paljon. Mutta muistona noista ajoista, kaikissa muissa risteyksissä, paitsi valoristeyksissä ja kyllä niissäkin sitten illalla voidaan vaan väistellä, vaan väistellään, ”iholla”. Suorat ajetaan vauhdilla ja risteyksessä liikenne lomittuu vetoketjumaisesti vuoron perään väistelyksi, ”tuon takaa ja tuon edestä menen”. Pientä mutkittelua joka antaa yllättävän paljon liikkuma varaa, pienillä vipautuksilla väistellään kolhuja aiheutumasta. Liikenne käytös on kuin Stockmannin hulluilla päivillä. Suoralla pääsee vauhdilla mutta risteyksissä väistellään, lantio heiluen.

Liikenteessä vallitsee kirjoittamattomat viidakon lait. Kukin taaplaa tyylillään. Itse suosin reilua päästelyä. Kun etenee sopivasti liikenne virrassa ja ohittaa koko ajan liikennettä niin ei jää jalkoihin. Suurimmat vaarat tuolla tulee takaapäin. Koen olevani sikäläistä keskitasoa paljon korkeammalla tasolla, liikenteessä. Vaikkakin lapsesta asti ajavat mopoillaan niin ei näistä mitään varmoja kuskeja ikinä tule. Varmaan johtuu pelosta, Kambodzassa sattuu yllättäen paljon kolareita ja se onkin tuolle pelokkaalle kansalle hermostuttava asia. Kypäriä ei kovin kuitenkaan jakseta käyttään. Ota näistä selvää?

Olisi mukava saada jokin Suomen tieturvallisuuden laskenta kaava liikenteen riskeille ja kuolleisuus arvoille. Voisinpa kuvitella noita laskelmia käyttäen, kaukoidän maiden kuolleen sukupuuttoon 10 vuotta mopon yleistymisen jälkeen.

Kambodzalaisessa liikennejärjestelmässä kuljettajat yrittävät olla törmäämättä toisiinsa ja osaavat lukea liikennettä, kuten ovat ikänsä ajelleet. Niin kyllä se aika sujuvaa on tuo liikenne ja jos joku ei välttämättä meinaa huomata niin töräytetään äänitorvella, peukalo koko ajan napilla.

Kun meillä Suomessa on opittu kaikki säännöt ja liikenne merkit, niin on niitä sitten mukava yhdessä käytellä. Mutta äläpä mene risteyksessä väärään aikaan tai järjestyksessä tai tulee tupenrapinat ja silloin saa aiheesta näyttää keskisormea ja  ... ja niin tosiaan äänitorvea käytetään tällöin.

Törmäykset ei haittaa, automainokset ovat pullollaan törmäys tyynyjä. Voi törmätä sivulta ja edestä ja takaa. Autot on tehty törmäyksiin. Auton suunnittelu alkaa törmäystestiin valmistautumisella. Vakuutukset korvaavat. Häpeä mahdollisesta virheestä, estää meitä törmäilemästä.

Meillä on tähän varaa, onneksi.

Tämän tarinan hengessä olen nimennyt, ehkä epäoikeudenmukaisesti aikakautemme, Autokoulu Kulttuuriksi. Aikakautemme on täynnä, ylitoiminnallisia ja hallitsevia byrokraattisia järjestelmiä, jotka ovat rakentuneet hallitsemaa yhteiskuntaa ja ohjaamaan laumaa oikea oppisuuden tielle. En tarkoita etteikö autokouluja tarvittaisi, voisi keventää.

Kansaneläkelaitos, jonka tarkoitus on kuntoututtaa ja pitää työläisistään huolta on rakennettu siten, että lähtökohtaisesti maksetaan ja käytetään varoja mahdollisimman vähän. Päätökset tehdään tuntematta seurauksista mitään, sähköpostilla. Yksilön oikeudet ovat jääneet huomiotta sääntöjä kirjattaessa. Päätökset tehdään tilasto pohjalta. Mitä numerot ja näyttöpääte näyttää, on tosi. Ei tarvitse tehdä päätöksiä. Lakkauttaisin koko laitoksen ja alkaisin alusta, ei mätää taloakaan korjata, vaan tehdään uusi samalle tontille.

Markkinatalouden nousun myötä järjestelmät eivät enää palvele tarkoitustaan, ihmistä. Pankki järjestelmä, joka on ollut ihmisten asialla nyt vain sitoo lainoillaan ja siten ideologisesti orjuuttaa kansaa systemaattisesti. Sääntöjä muutellen on tehty paljon kurjuutta ja köyhyyttä, varat köyhtyneiltä kulkeutuu samoille valmiiksi rikkaille, jotka säännöt tekevät. Markkinatalous, yhteiskunnalliset ihanteet ja sosiaalinen paine ajavat yksilöt kuluttamaan, yli varojensa. Järjestelmä on täysin sadistinen.

Muslimit uskonnollistavat valtioita ja länsimaat yksityistävät suuryhtiöille, missä on keskitie, missä on sivistysyhteiskunta?

Mitä voi ihminen tehdä, kuin elää tuossa mukana ja toivoa muutosta?

Onneksi olemme jo muutosmaratonin alkumetreillä.

Mistä muutos sitten tulee?

TOTUUDESTA, joka tulisi olla jokamiehen oikeus.

reissu

VANHUUS JA VIISAUS KUNNIAAN.

Ratkaisumalli maamme ongelmiin voi löytyä hyvin läheltä ja helposti, meistä kaikista.

Suurin ongelma on kuulemma ns. asenneilmapiiri, jonka perään päättäjät tuntuivat huutelevan, vaan eivät edes näe, saati ymmärrä ongelmaa, urpot.

Ihminen on älykäs ja ajatteleva eli rationaalinen, mutta myös tunteikas eli intuitiivinen, olento. Sellainen olento, joka tuntee joka kerta kaupankassalla bonuksia höylätessään, että taas kertyy bonuksia, lopulta eläkepäiviä varten.
Kaikki säästöt tehdään eläkepäivien eteen ja tunteeseen, että tilille lopulta kasaantuvat ja ovat sitten kun töihin ei enään pysty. On tai ei ole, mutta joka höyläys suuntaan tai toiseen vaikuttaa viivan alle jäävään, joka ei lopulta selviä koskaan mitä siellä on, mutta höyläykset vaikuttaa ja parasta on pitää puolensa, jokaisen.

Näin on ajateltava ja pidettävä omista rahoista kiinni, eikä muilla ihmisillä ole silloin niin väliä. Omista eduista on pidettävä kiinni.

Yhteiskuntamme pakottaa toimimaan näin! Esimerkillään vanhustenhuollossa!!!

Pistetään nyt ensimmäisenä eläkeläisten asiat kuntoon niin jaksavat Suomalaiset uskoa tulevaisuuteensa. Nostetaan eläkeläiset, jotka ovat maamme rakentaneet, Jalustalle niin asenteet muuttuu.
Panostetaan eläkeläisiin, kuten omaan tulevaisuuteemme. Laitetaan eläkeläiset kylpylään rentoutumaan ja kotihoidetaan hieronnat, annetaan vanhojen nauttia elämästään, kukin tavallaan. Opetetaan lapsemme arvostamaan vanhuutta, koska vanhuutemme saa arvoisensa kohtelun.

Tehdään pakolaisista vanhusten palvelijoita, yhteiskuntapalvelijoita.
Ei mitään orjuutta, vaan 40h / viikko, palvelevat Suomalaisia ja ensimmäisenä eläkeläisiä. Nyt maksettavia korvauksia vastaan.

Jotta ihmisten tulevaisuuden kuva muuttuisi positiiviseksi pitää olla näyttöjä paremmasta tulevaisuudesta ja siten ihmisetkin sitten muuttuisivat?

Viisauden arvostus näkyy yhteiskunnassamme koulutusleikkauksina. Toisaalta mitä voi odottaa päättäjiltä, jotka joutuvat kaiken ajatusenergiansa käyttämään sosiaalisen median hallintaan, kuin että käyttäisivät arvokasta aikaansa ajatellakseen tehtäviä päätöksiä. Kaikki sosiaalisessamediassa käytetty aika on pois Kansalaisia koskevien päätöksien harkinnasta. 

Ehdottaisinkin vaaleilla valituille edustajille sosiaalisenmedian kieltoa. Silloin saisimme vaihtuvuutta, kun haastajat voisivat kampanjoida sosiaalisessa mediassa ja siten edustajilta vaadittaisiin uudelle kaudelle pääsemiseen huippusuorituksia, kuten Kansan edustajilta tulee vaatia.

reissu

ITSEKKYYS

Mitä se on?

Synnymme tähän maailmaan lämpöisestä kohdusta ja koemme traumaattisen alatie synnytyksen ja kaikki on päin persettä. Onneksi joku sentään antaa ruokaa ja juomaa, pesee ja pukee, jonkin aikaa. Vaan mikään ei ole pysyvää. Se muuttuu, palvelu huononee päivä päivältä ja kohta pitää tehdä töitä elantonsa eteen. Lopulta päädymme laitokseen kuulemaan, että kuolisi jo pois ettei tarvitse kärsiä, vaikka itse yrität pitää elämän langasta kiinni ja päivät käyvät arvokkaammiksi. Se miksi tulemme, kutsutaan itsekkyydeksi.

Itsekkyys on meissä, se ei poistu. Ei sellaista kultalusikkaa olekaan, joka tyydyttäisi meidät koko elämän ajan. Päinvastoin kultalusikkaa sitten pitää itsestään selvyytenä, eikä voi ymmärtää miksi sitä ei aina ole. Sehän on syntymä lahja, vai kirous? Pidämmehän itsestään selvyytenä aikataulutettua automaattista ruokintaakin vauvana ja harmittaa kun sitä ei enää ole.

Parasta mitä voimme ihmisinä tässä asiassa olla, on olla epäitsekäs, itsekkäistä syistä. Olemme itsekkäitä sisällämme, mutta ympäröivään maailmaan, toisille ihmisille voimme olla epäitsekkäitä. Kun muilla ihmisillä on asiat hyvin eikä murheita ole, niin oma elämä on ympäröity hyvinvoinnilla ja se tekee omasta elämästä huoletonta.

KIITOLLISUUS

Mistä sitten voimme löytää kiitollisuutta, koska koko ajan menetämme ja katkeroidumme, elinkaaremme johdosta?

Oman kokemukseni mukaan, kokemuksista vähempi osaisten elämistä ja sitä kautta ymmärryksestä, ettei syntymä oikeuksia ole. Asemamme olemme saaneet vanhemmiltamme lahjana ja kirouksena.

KÖYHYYS ON RIKKAUS, RIKKAUS ON KÖYHYYS.

reissu

Hyvinvointi avovankilasta yrittäjäksi

Kuka hullu haluaa alkaa yrittäjäksi?

EUlaistunut Suomi täynnä sääntöjä on kuin hyvinvointi avovankila.

Karrikoiden tietenkin; asut siellä missä osoitetaan ja menet töihin kun käsketään. Saat hieman enemmän rahaa kuin ne, joille ei ole tehtäviä osoitettu tai ovat liian laiskoja tekemään työtä. 5 viikkoa vuodessa lomaa osoitettuna ajankohtana. Suurimmalle osalle kansaa tuo turvallinen avovankila on perheenteko-oikeuksineen varsin hyvä ja turvallinen konsepti. Mutta miten on niiden hieman erilaisten ja maailmaa avarasti katsovien Innovatiivisten yksilöiden laita, jotka haluaisivat ja pystyisivät edistämään kansakuntamme kehitystä? Keinot pakoon tuosta tarkkaan kellotetusta järjestelmästä ovat maasta muutto tai yrittäjyys, kumpikin halveksuttavaa maanpetturuutta, ainakin kohtelun perusteella. 

Minä haluan!

Se on ainoa keino, jolla voin määrätä elämästäni ja pyrkimyksistäni.

Läpi elämän 40 tuntia viikossa intensiivistä työskentelyä, jonkun muun pyrkimyksille, ei kuulosta reilulta. Kuka hullu siihen alkaa? Ei kukaan, siihen jumitutaan, usein ei ole mahdollisuutta ottaa elämän tärkeintä askelta, kohti Vapautta.

reissu

Sisulla maailman valtiaaksi.

Mistä tulee Suomen kansan Sisu?

Miehen Sisu ehkä pohjautuu siihen, kun on pitkät kylmät talvet tarvinneet jaksaa. Toiset ovat talveen jääneet ja sisukkaat ovat selvinneet näkemään kevät auringon. Ja kyllä sitä jaksaakin, talven odottaa että luonto herää taas ja antaa antimiaan. Siitä mies saa Sisunsa, tiedosta selviämisestä.

Kun tarkastellaan globaalia maailmaa ylikansoituksen, nälänhädän ja vesivarantojen loppumisen valossa. Tulee Suomen Kansan Sisu siitä kun tiedetään, että pärjätään, juomaa järvissä piisaa, luonto antaa ravinnon, tsunami pysähtyy Norjaan ja tilaa meillä reilulla 5 miljoonalla täällä piisaa.

On helppo olla itsevarma, kun on tämä tieto.

Sisu on muuttunut ylimielisyydeksi, jossain päättävissä kansan osissa kuin Nokiassa ikään ja olemme ajautuneet EUn vähäpätöiseksi nurkkakunnaksi.

Miten EU arvottaa Suomen? Mitä on esimerkiksi Suomen kulttuuriperintö vastaan etelän autettavien konkurssimaiden? Miten kilpailla Kreikkalaisten tieteen alkulähdettä ja Filosofioita tai Italialaisten Roomaa vastaan? Siinä sitä ollaan kisaamassa EU pisteistä, Pisa vastaan Pispalanhaulitorni ja Salpalinja vastaan Akropolis.

Ei luulisi olevan vaikeaa saada EU väkeäkin tajuamaan kuinka kallisarvoinen mahdollisuus olisi saada tukea Suomen erikoistalousaluetta, jossa innovaatiot ja Intuitio ovat saaneet jalansijan, maailman parhaalla psykologisella osaamisella. Kunhan pääsisi pomon puheille.

Suomi olisi paljon parempi, hyvinvointia EU:llekin ruokkiva, hyvinvoiva itsenäinen kumppani kuin kituva nurkkakunta ja itäraja. EU haalii mukaan itäblokin kansoja, jotka painivat mielestäni aivan eri sarjoissa Suomalaisten kanssa. Suomi ja Suomalaiset ovat aivan liian hyviä EU soppaan sekoitettavaksi.

Globaalin maailman voimavaroja voitaisiin hyödyntää helposti Kambodzalaisella 15 miljoonan ihmisen kansalla, auttamalla heitä. Siellä hyväntahtoinen Buddhalaiskansa makaa nälissään paahtavan auringon alla, kun ei ole töitä eikä ole sosiaaliturvaa. Suomen tarpeita ja voimavaroja ajatellen ei tarvita kummoista kaavaa, että bisnes luistaa ja nälkää näkevä kansa alkaa voida paremmin. Perkeleen byrokratia.

Ja minkälainen mahdollisuus olisi Suomenkansalaisilla kokea Kambodza. Siellä kun käy tutustumassa elämään niin henkinen kasvu ja näkemys omasta asemasta saattaa johtaa perimmäiseen tyytyväisyyteen. Tuota matkailua pitäisi tukea, siitä pitäisi mielestäni tehdä kansalaisvelvollisuus.

Suomella on oikein johdettuna mahdollisuus ottaa maailmanvaltiaan aseman. Suomi voisi olla Sveitsin tai Singaporen kaltainen liittoutumaton talousalue, jossa asuu hyväntahtoinen ja maailmaa auttava, intiaanihenkinen kansa. Suomi voisi olla maailman aivot ja prototyyppitehdas. Asta Raami on väitellyt Intuitiosta, joka 5% henkisen kapasiteetin lisäksi mahdollisesti antaa 95% lisää. Älyllinen valta-asema lisättynä Suomen teolliseen-, teknologiaosaamiseen ja IPR oikeuksiin, lisäksi meillä on maailman hienoin, inspiroiva luonto.

Nämä ja monet muut seikat herättävät tälläisen unelman.

Pelastetaan Suomi kulttuurin tulevaisuus, toimia tarvitaan, ei nettilänkytys mitään pelasta.

reissu

Kambodzassa poimitaan rapuja.

Novelli 10.1.2014

Olemme vuosi sitten alkaneen tradition ensimmäisellä uusinta käynnillä Koh Rong Samloem saarella, Sihanoukvillesta 4h laivalla. Ensimmäinen kerta oli niin säväyttävä että uudestaan piti tulla. 

Turkoosin laguunin vesi paistaa bungalovin ikkunasta, jota voi aamulla katsella sängyssä, silmät avattuaan, kyljellään makuulla. Viileä tuulen henkäys puhaltaa bungalovin lautojen raoista mukavan viilentävästi hionneelle iholleni. Tuttu rantaveden lakkaamaton loiske jatkuu aina vaan.  Nousen ja reippailen itseni terassille.  Aamiasmunakas kahvin kera samaa maisemaa katsellessa voi todeta tulleensa oikeaan paikkaan. 

Resortilla on muutama muukin bungalovi, mutta ei täällä ruuhkaa rannalle synny. Täällä ei ole kauppiaan kauppiasta jolle noitua oppimiani Khmerin kielisiä taikasanoja joille kauppiaat ja hierontaa keskella päivää tarjoavat naikkoset ovat alttiita ja hyvin herkästi, kuin sanat hokkus pokkus ”attee okun”, joka suomeksi tarkoittaa ”ei kiitos”, loitsuttuani he jättävät minut hyvin pian rauhaan luultuaan minua kauankin maassa oleskelleeksi ja hintatason tietäväksi henkilöksi.

Kerran jo käyneenä osasin odottaan suuria riemunkiljahduksia, joita en ollut kuullutkaan sitten suomalaisen antoisan mustikka metsän kun parhaat mättäät löytyivät. Siellä kietaistiin hupparista pussukka johon saattoi marjat kerätä talteen, kun ei oltu varauduttu sangolla tai edes muovipussilla.

Aamiaisen jälkeen ansaitut ruokalevot otettuamme lähdimme reippailemaan ja kahlailemaan turkoosiin rantaveteen. Kuinka ollakkaan hän huomaa taskuravun pyyhältävän meren pohjassa aikamoista vauhtia karkuun ja kirmaa perään kipeytyneellä jalallaan, jonka Hän loukkasi pari päivää aiemmin mopolla kaatuessaan. Minun ei pitäisi sille sitä mopoa antaa mutta minkäs teet, niin. Rapu tekee kuitenkin pian virheen ja kaivautuu pohja hiekkaan piiloon , joka on hyvin ominainen tapa lajille. Hän paikallisväeston edustajana osaa toimia tilanteessa ja kahmaisee ravun hiekan seasta, taiten. Minäkin pääsin jyvälle ja ravun täristäessä itsensä hiekan sekaan minä painan paikan merkille ja asetan kämmenen paikkaan ja kahmaisen kouraani hiekkaa, jonka seasta rapu löytyy ja kostaa tekosiani nappaamalla saksellaan kämmen nahkaani, joka tekee pirun kipeää ja rapu putoaa takaisin kotiin, minun ravistaessani kättäni tuskassa.

Hän poimii kuitenkin ravun kerrallaan vyötärö laukkuuni, joka on ainoa mahdollinen kuljetus paikka ravuille. Olen kuitenkin aimmin nähnyt naisväen tekevän koltustaan pussukan johon ”saalista” kerätä. Samat riemun kiljahdukset raikuu sillä erotuksella, etta mustikat eivät metsässä kaiketi purreet, eivätkä siten aiheuttaneet tuskaisia ”uijuijuijui” äännähdyksiä ja kiroamista.  

Minäkin saan poimittua muutaman ravun vaikka mielelläni vaan osoitan sormellani paikkoja joissa rapuja nään, ja näänkin aika usein. Kerran nään jopa kaksi rapua päällekkäin, mitälie tekemässä? Vyötärölaukkuuni menevät. 

Käväisemme naapuri resortilla pirtelöllä, joka on n. 2 km oikealla meidän bungalovilta merelle katsottaessa. Sieltä saamme muovipussin, johon ravut siirrämme vyötärölaukustani, Pääsen vihdoin käsiksi laukkuni tupakka askiin joka on ravun kuolasta hieman kostunut. Laukkuni nimittäin on rapujen lisäksi täynnä pieniä kuplia joita ravut olivat kuolin kouristuksissaan puhallelleet. Laskun maksettuamme poistumme rannan suuntaan. Resortin isäntä, kävelee kanssamme yhtä matkaa sanko kädessään rannalle ja menee polvikorkeuteen mereen, kyttäämään poimittavia rapuja.

Me kahlaamme kotimatkan ja poimimme aikamoisen saaliin, jonka oman keittiön väki keittää meille syötäväksi.

reissu

Kolmen idealogian näkökulma.

Tämä ei ole totuus, tämä on kuvaus minun maailmastani.

Ensinnä pari perusolettamusta ihmisyydestä:

-Ihmisen perusluontoon kuuluu pitää kanssa ihmisiään mieleltään itsensä kaltaisina, kunnes tieto korjaa harhakäsityksen.

-Ihmisluontoon kuuluu myös tuntemattoman torjuminen ja tiedon hankinta, jotka osaltaan saavat kulttuurit säilymään ja kehittymään.

Näkökulmaani arvioidessani syntyi metaforallinen korttipeli tarina, kuvaamaan ajatuksiani, tekstin lomaan. Ikävä kyllä, talo jää aina voitolle.

1.

Tuntemistani uskonnollisista ideologioista humanistisimpana pidän Buddhalaisuutta, joka kasvattaa ihmisen etsimään vastauksia sisältään ja kunnioittamaan elämää. Buddhalaisuus on henkisesti orientoitunut, eikä varmaankaan tule rationalisuuden puutteellaan saavuttamaan teknisiä innovaatioita ja taloudellista yltäkylläisyyttä, nykymaailmassa. Buddhalainen maailmankatsomus näkee edelliset ja tulevat elämät mahdollisuutenaan, joten elämän surkeus, heitä opettaen seuraavaan elämään, ei vaivaa heitä, kovasti. Seuraavassa jaossa voi tulla paremmat kortit, jos elämänsä on oikein elänyt?

2.

Oman kasvatukseni pohja on Kristillisyys ja tulee olemaan, vaikka vakaumustani haluaisin joskus muuttaa, niin kasvatustasi en voi vaihtaa. Kristillisyydellä on oikein humanistinen ideologia, tasa-arvoineen ja sananvapauksineen, jonka markkinatalous on nyt pilannut ja tehnyt ihmisyydestä bisnestä. Uutiset, koulutus ja sosiaalinen paine ovat meille länsimaisille samat, jotka tekevät meistä samanmielisiä, näkökulmastani katsottuna aivopestyjä, ehkä tahattomasti? Suurempiin voimiin uskominen on hölynpölyä ja meidät on viritetty suorittamaan yhteiskunnallista tehtäväämme, kaikin mahdollisin keinoin. Meille ihmisille se tarkoittaa, että olemme elämän pokerissa kuin ALL IN tilanteessa. Se aiheuttaa vääjäämättä suorituspaineita, stressiä, burn outeja, masennusta….

Nietzsche sanoi, “Slave morality”.

3.

Itselleni hieman tuntemattomampi islam uskonnon ideologia näyttäisi kasvattavan lapsensa tunteettomiksi, käskyjen toteuttajiksi. Tulee aivopesu mieleen, mutta voi olla kuvaavampaa puhua ohjelmoinnista. Jotka sitten alkavat ihannoida pyhää sotaa, joka tarjoaakin tien Paratiisiin, maanpäällisestä helvetistä. Hyvänä esimerkkinä, Turkissa kansa lähti kaduille kun valtiota uskonnollistava presidentti vihjasi. Käskettävissä ovat, mitä seuraavaksi? Hyökkäys naapuriin, voima on todistettu? Heidät on kasvatettu sokeasti uskomaan jumalaansa ja kumartamaan hänelle päivittäin ja siten se on erottamaton osa arkipäivää. Sosiaalinen paine tekee tehtävänsä ja jokainen kunnollisen muslimi kasvatuksen saanut on minun näkökulmastani, ainakin ollut radikalisoitunut kiihkouskovainen ja lisäksi 100% psykopaatti.

Osa jo integroituneista on ehkä ja varmaankin alkanut kunnioittamaan elämäänsä enemmän kuin vakaumustaan.

Muslimit ovat korttipelissämme ”talon pelaajia” nostamassa panoksia ja ja pudottamassa pelaajia mahdollisimman tehokkaasti. Omana uhkanaan; ennalta sovitusta pelistä putoaminen ja casinon buffet pöytä, juomineen. Heidät on kasvatettu odottamaan mahdollisuuttaan pelipöydän kautta juhlalounaalle. Tästä esimerkkinä Nizzan hyvin toimeentuleva kuorma-auto kuski. Mahdollisuuttaan hän odotti.

Vaillinaisista tiedoistani johtuen, muslimi kulttuuria ja uskontoa kohtaan on näkökulmani synkkä ja haluan estää mahdollisen invaasion. 

Missään tapauksessa, yksilöitä ei pidä lähteä syyllistämään kasvatuksestaan, mutta säännöt pitää osoittaa ja ystävällisesti voi ohjata harjoittamaan uskontoaan toisaalle, vailla paluuta, niin heidän halutessaan, paheksuen tietenkin. Kai hekin ovat ihmeissään, ”ne taitavat hyväksyä, että ne ehkä tapetaan, niin kuin me luvataan?” Ja luulevat, että me odotamme omaa mahdollisuuttamme, poistaa heidät pelistä.

Uskonto, joka haluaa ideologiallaan avoimesti tuhota oman kulttuurini ja tappaa sen edustajat, pitää lailla kieltää.

 HETI, meidän lastemme tähden.

reissu

P.S. Ehdottaisin, että laitetaan rajat kiinni hyvin pian. Ja aloitetaan alusta, Presidentin johdolla.

Tänne ei ryssäkään tullut.

Suvakismi kaataa kulttuurit

Elämme omassa kristillisessä kulttuurikuplassamme, minäkin, joka yritän sieltä päätäni ulos puskea. Tuon näkökulmani esiin asiasta, saadakseni palautetta ja oppiakseni uutta.

Mieleltään terve ihminen pitää tuntematonta uhkana ja torjuttavana asiana ja vaatii tietoa ennen hyväksyntää.

Lieveilmiö suvakkisuus, on oman ideologiansa uhri, eikä näe tulevaa tuntematonta uhkana, jota muslimi uskonto kylvää. Suvakkisuuden peruskivenä kai on tuntemattoman hyväksyminen? Siten näkökulmastani katsottuna suvakkisuus on mielenhäiriö. Jota pitäisi osata hyödyntää yhteiskunnallisesti. Olisivatko paikallaan ihmisoikeuksista tuomittujen hoidossa ja valvonnassa, saisivat tarpeilleen tyydytystä ja voisivat olla onnellisia, työssä jota monet eivät haluaisi tehdä? Yhteiskunnallisena vaikuttajana, ajavat omaa kulttuuriaan vastaan ja uutta tilalle.

Elämän kapea-alaisuus sekä naiivisuus saattaisivat saada ihmisen arvottamaan tuntemattoman torjumisen liian pienelle huomiolle, koska elämän kokemukset eivät anna olettaa, että mitään pahaa oikeasti tapahtuu. Siten suvakiksi profiloituvalla henkilöllä on vahva usko, että toisen kulttuurin edustajat ovat hänen kaltaisiaan, myös mieleltään. Suvakilla on ehkä sama häiriö hälytysjärjestelmässään, päinvastainen kuin psykopaatilla.

Ehkä jopa kaikki korkeakulttuuritkin ovat lopulta kaatuneet tähän ihmisten mielentoimintahäiriöön. Ovat yltäkylläisen ja ongelmattoman elämänsä suojissa alkaneet arvottaa maailmaa kukkakuvioisten linssien läpi ja ovat ottaneet avosylin vastaan kaikki, ja vääjäämättä tulee joku, joka ottaa hyödyn irti suvakismista ja kulttuuri kuihtuu pois. Kulttuurin kiertokulku käy valloittajasta, suvakiksi.

Toivottavasti tämä esiin tullut mielenvääristymä on meille opiksi, kulttuurimme kukoistaessa.

Oman näkemyksensä herra:

reissu