Autokoulu novelli.

Liikenne kulttuurista tuli mieleen, kun Suomessa ohjastetaan sopivan iän saapuessa, yhteiskunnallisen lukujärjestyksen mukaan 15 vuotiaana, opettelemaan liikkumaan itse liikenteessä, mopolla.

Tärkeää on kuitenkin että ensin opitaan yhteiset pelisäännöt ja liikenne merkit. Eihän tuonne liikenteeseen voi ketään oppimatonta päästää. Pitäähän se tietää miten siellä käyttäydytään.

Sitten mennään siellä tiellä niiden merkkien opastamana. Punaisia päin ei ajeta, sakothan siitä tulee jos vaikka näkevät kun yöllä koittaa vanhoilla vihreillä livahtaa. Muita auton valoja ei näy. Pelkkiä vihreitä ja punaisia loimottavia valoja ohjaamassa yöllistä kulkijaa kaasuttamaan oikealla hetkellä risteyksen läpi. Jos kaasuttaa punaisella, niin alkaa virheen merkiksi joskus sininen valo vilkkua öisessä maisemassa. Eipäs taas menty kalliiden asennettujen valojen määräämässä järjestyksessä. Seurauksena kulutus hyödykkeiden pakollinen väheneminen, rikkeen vakavuuden ja toistuvuuden mukaan. Toisen kerran sitten vielä vähennellään hyödykkeitä ja soosotellaan, mutta kolmannen kerran jälkeen saatetaan sitten jo ottaa lisenssi pois, jonka hankkiseen tarvittavat käytöskurssit saattavat nuorella iällä vanhentua, ajo oikeus evätään ja merkitään tietokantaan.

Sitten kun halutaan siirtyä moposta isompaan eli kevyt moottoripyörään, mennään taas opiskelemaan liikenne merkkejä ja liikenne käyttäytymistä. Parin vuoden harjoittelun jälkeen, ainakin aikaisemmin, sai kuin armosta vaihtaa isompaan moottoripyörään samoilla käytös säännöillä. Mutta jos auton ratin taakse halajaa niin sitten pitää toki käydä taas kurssia ja tutkintoa. Pitäähän liikenteessä osata käyttäytyä.

Äänimerkkiä ei käytetä kuin katsastuksessa. Miksi se on autoon asennettu?

Köyhemmissä maissa vanhemmilla ei ole mahdollisuuksia eikä intressejä lapsia aamuin illoin ja viikonloppuisin kuskata kouluihin ja harrastuksiin. Siispä verrattoman koulutusjärjestelmän ja valvovan elimen kokonaan puuttuessa. Pitää ajelemaan opetella ihan itse. Olenpa nähnyt 7-vuotiaan tytön koulupuvussaan ajelevan 125ccm scootterilla 6-vuotias ensiluokkalainen pikkusisko kyydissään, ihan sujuvasti näytti ajelevan. Oli se ehkä hieman hapuilevaa mutka suorittamista, mutta matka taittui. Se on siis lähdetty muiden sekaan ja koitettu olla törmäättä. Samaan suuntaan kuin muut, törmäämättä ja risteyksissä väistellään.

Väistely onkin hieno tapahtuma, mopolla varsinkin. Phnom Penhissä 1,5 miljonaa asukasta. Oli kaiketi 80 luvulla kahdet liikenne valot. Nykyään onkin jo enemmän ja vaikka kuinka paljon. Mutta muistona noista ajoista, kaikissa muissa risteyksissä, paitsi valoristeyksissä ja kyllä niissäkin sitten illalla voidaan vaan väistellä, vaan väistellään, ”iholla”. Suorat ajetaan vauhdilla ja risteyksessä liikenne lomittuu vetoketjumaisesti vuoron perään väistelyksi, ”tuon takaa ja tuon edestä menen”. Pientä mutkittelua joka antaa yllättävän paljon liikkuma varaa, pienillä vipautuksilla väistellään kolhuja aiheutumasta. Liikenne käytös on kuin Stockmannin hulluilla päivillä. Suoralla pääsee vauhdilla mutta risteyksissä väistellään, lantio heiluen.

Liikenteessä vallitsee kirjoittamattomat viidakon lait. Kukin taaplaa tyylillään. Itse suosin reilua päästelyä. Kun etenee sopivasti liikenne virrassa ja ohittaa koko ajan liikennettä niin ei jää jalkoihin. Suurimmat vaarat tuolla tulee takaapäin. Koen olevani sikäläistä keskitasoa paljon korkeammalla tasolla, liikenteessä. Vaikkakin lapsesta asti ajavat mopoillaan niin ei näistä mitään varmoja kuskeja ikinä tule. Varmaan johtuu pelosta, Kambodzassa sattuu yllättäen paljon kolareita ja se onkin tuolle pelokkaalle kansalle hermostuttava asia. Kypäriä ei kovin kuitenkaan jakseta käyttään. Ota näistä selvää?

Olisi mukava saada jokin Suomen tieturvallisuuden laskenta kaava liikenteen riskeille ja kuolleisuus arvoille. Voisinpa kuvitella noita laskelmia käyttäen, kaukoidän maiden kuolleen sukupuuttoon 10 vuotta mopon yleistymisen jälkeen.

Kambodzalaisessa liikennejärjestelmässä kuljettajat yrittävät olla törmäämättä toisiinsa ja osaavat lukea liikennettä, kuten ovat ikänsä ajelleet. Niin kyllä se aika sujuvaa on tuo liikenne ja jos joku ei välttämättä meinaa huomata niin töräytetään äänitorvella, peukalo koko ajan napilla.

Kun meillä Suomessa on opittu kaikki säännöt ja liikenne merkit, niin on niitä sitten mukava yhdessä käytellä. Mutta äläpä mene risteyksessä väärään aikaan tai järjestyksessä tai tulee tupenrapinat ja silloin saa aiheesta näyttää keskisormea ja  ... ja niin tosiaan äänitorvea käytetään tällöin.

Törmäykset ei haittaa, automainokset ovat pullollaan törmäys tyynyjä. Voi törmätä sivulta ja edestä ja takaa. Autot on tehty törmäyksiin. Auton suunnittelu alkaa törmäystestiin valmistautumisella. Vakuutukset korvaavat. Häpeä mahdollisesta virheestä, estää meitä törmäilemästä.

Meillä on tähän varaa, onneksi.

Tämän tarinan hengessä olen nimennyt, ehkä epäoikeudenmukaisesti aikakautemme, Autokoulu Kulttuuriksi. Aikakautemme on täynnä, ylitoiminnallisia ja hallitsevia byrokraattisia järjestelmiä, jotka ovat rakentuneet hallitsemaa yhteiskuntaa ja ohjaamaan laumaa oikea oppisuuden tielle. En tarkoita etteikö autokouluja tarvittaisi, voisi keventää.

Kansaneläkelaitos, jonka tarkoitus on kuntoututtaa ja pitää työläisistään huolta on rakennettu siten, että lähtökohtaisesti maksetaan ja käytetään varoja mahdollisimman vähän. Päätökset tehdään tuntematta seurauksista mitään, sähköpostilla. Yksilön oikeudet ovat jääneet huomiotta sääntöjä kirjattaessa. Päätökset tehdään tilasto pohjalta. Mitä numerot ja näyttöpääte näyttää, on tosi. Ei tarvitse tehdä päätöksiä. Lakkauttaisin koko laitoksen ja alkaisin alusta, ei mätää taloakaan korjata, vaan tehdään uusi samalle tontille.

Markkinatalouden nousun myötä järjestelmät eivät enää palvele tarkoitustaan, ihmistä. Pankki järjestelmä, joka on ollut ihmisten asialla nyt vain sitoo lainoillaan ja siten ideologisesti orjuuttaa kansaa systemaattisesti. Sääntöjä muutellen on tehty paljon kurjuutta ja köyhyyttä, varat köyhtyneiltä kulkeutuu samoille valmiiksi rikkaille, jotka säännöt tekevät. Markkinatalous, yhteiskunnalliset ihanteet ja sosiaalinen paine ajavat yksilöt kuluttamaan, yli varojensa. Järjestelmä on täysin sadistinen.

Muslimit uskonnollistavat valtioita ja länsimaat yksityistävät suuryhtiöille, missä on keskitie, missä on sivistysyhteiskunta?

Mitä voi ihminen tehdä, kuin elää tuossa mukana ja toivoa muutosta?

Onneksi olemme jo muutosmaratonin alkumetreillä.

Mistä muutos sitten tulee?

TOTUUDESTA, joka tulisi olla jokamiehen oikeus.

reissu