Kambodzassa poimitaan rapuja.

Novelli 10.1.2014

Olemme vuosi sitten alkaneen tradition ensimmäisellä uusinta käynnillä Koh Rong Samloem saarella, Sihanoukvillesta 4h laivalla. Ensimmäinen kerta oli niin säväyttävä että uudestaan piti tulla. 

Turkoosin laguunin vesi paistaa bungalovin ikkunasta, jota voi aamulla katsella sängyssä, silmät avattuaan, kyljellään makuulla. Viileä tuulen henkäys puhaltaa bungalovin lautojen raoista mukavan viilentävästi hionneelle iholleni. Tuttu rantaveden lakkaamaton loiske jatkuu aina vaan.  Nousen ja reippailen itseni terassille.  Aamiasmunakas kahvin kera samaa maisemaa katsellessa voi todeta tulleensa oikeaan paikkaan. 

Resortilla on muutama muukin bungalovi, mutta ei täällä ruuhkaa rannalle synny. Täällä ei ole kauppiaan kauppiasta jolle noitua oppimiani Khmerin kielisiä taikasanoja joille kauppiaat ja hierontaa keskella päivää tarjoavat naikkoset ovat alttiita ja hyvin herkästi, kuin sanat hokkus pokkus ”attee okun”, joka suomeksi tarkoittaa ”ei kiitos”, loitsuttuani he jättävät minut hyvin pian rauhaan luultuaan minua kauankin maassa oleskelleeksi ja hintatason tietäväksi henkilöksi.

Kerran jo käyneenä osasin odottaan suuria riemunkiljahduksia, joita en ollut kuullutkaan sitten suomalaisen antoisan mustikka metsän kun parhaat mättäät löytyivät. Siellä kietaistiin hupparista pussukka johon saattoi marjat kerätä talteen, kun ei oltu varauduttu sangolla tai edes muovipussilla.

Aamiaisen jälkeen ansaitut ruokalevot otettuamme lähdimme reippailemaan ja kahlailemaan turkoosiin rantaveteen. Kuinka ollakkaan hän huomaa taskuravun pyyhältävän meren pohjassa aikamoista vauhtia karkuun ja kirmaa perään kipeytyneellä jalallaan, jonka Hän loukkasi pari päivää aiemmin mopolla kaatuessaan. Minun ei pitäisi sille sitä mopoa antaa mutta minkäs teet, niin. Rapu tekee kuitenkin pian virheen ja kaivautuu pohja hiekkaan piiloon , joka on hyvin ominainen tapa lajille. Hän paikallisväeston edustajana osaa toimia tilanteessa ja kahmaisee ravun hiekan seasta, taiten. Minäkin pääsin jyvälle ja ravun täristäessä itsensä hiekan sekaan minä painan paikan merkille ja asetan kämmenen paikkaan ja kahmaisen kouraani hiekkaa, jonka seasta rapu löytyy ja kostaa tekosiani nappaamalla saksellaan kämmen nahkaani, joka tekee pirun kipeää ja rapu putoaa takaisin kotiin, minun ravistaessani kättäni tuskassa.

Hän poimii kuitenkin ravun kerrallaan vyötärö laukkuuni, joka on ainoa mahdollinen kuljetus paikka ravuille. Olen kuitenkin aimmin nähnyt naisväen tekevän koltustaan pussukan johon ”saalista” kerätä. Samat riemun kiljahdukset raikuu sillä erotuksella, etta mustikat eivät metsässä kaiketi purreet, eivätkä siten aiheuttaneet tuskaisia ”uijuijuijui” äännähdyksiä ja kiroamista.  

Minäkin saan poimittua muutaman ravun vaikka mielelläni vaan osoitan sormellani paikkoja joissa rapuja nään, ja näänkin aika usein. Kerran nään jopa kaksi rapua päällekkäin, mitälie tekemässä? Vyötärölaukkuuni menevät. 

Käväisemme naapuri resortilla pirtelöllä, joka on n. 2 km oikealla meidän bungalovilta merelle katsottaessa. Sieltä saamme muovipussin, johon ravut siirrämme vyötärölaukustani, Pääsen vihdoin käsiksi laukkuni tupakka askiin joka on ravun kuolasta hieman kostunut. Laukkuni nimittäin on rapujen lisäksi täynnä pieniä kuplia joita ravut olivat kuolin kouristuksissaan puhallelleet. Laskun maksettuamme poistumme rannan suuntaan. Resortin isäntä, kävelee kanssamme yhtä matkaa sanko kädessään rannalle ja menee polvikorkeuteen mereen, kyttäämään poimittavia rapuja.

Me kahlaamme kotimatkan ja poimimme aikamoisen saaliin, jonka oman keittiön väki keittää meille syötäväksi.

reissu