Liikenne kulttuurista tuli mieleen, kun Suomessa ohjastetaan
sopivan iän saapuessa, yhteiskunnallisen lukujärjestyksen mukaan 15 vuotiaana,
opettelemaan liikkumaan itse liikenteessä, mopolla.
Tärkeää on kuitenkin että ensin opitaan yhteiset pelisäännöt
ja liikenne merkit. Eihän tuonne liikenteeseen voi ketään oppimatonta päästää.
Pitäähän se tietää miten siellä käyttäydytään.
Sitten mennään siellä tiellä niiden merkkien opastamana. Punaisia
päin ei ajeta, sakothan siitä tulee jos vaikka näkevät kun yöllä koittaa
vanhoilla vihreillä livahtaa. Muita auton valoja ei näy. Pelkkiä vihreitä ja
punaisia loimottavia valoja ohjaamassa yöllistä kulkijaa kaasuttamaan oikealla
hetkellä risteyksen läpi. Jos kaasuttaa punaisella, niin alkaa virheen merkiksi
joskus sininen valo vilkkua öisessä maisemassa. Eipäs taas menty kalliiden
asennettujen valojen määräämässä järjestyksessä. Seurauksena kulutus
hyödykkeiden pakollinen väheneminen, rikkeen vakavuuden ja toistuvuuden mukaan.
Toisen kerran sitten vielä vähennellään hyödykkeitä ja soosotellaan, mutta
kolmannen kerran jälkeen saatetaan sitten jo ottaa lisenssi pois, jonka
hankkiseen tarvittavat käytöskurssit saattavat nuorella iällä vanhentua, ajo oikeus
evätään ja merkitään tietokantaan.
Sitten kun halutaan siirtyä moposta isompaan eli kevyt
moottoripyörään, mennään taas opiskelemaan liikenne merkkejä ja liikenne
käyttäytymistä. Parin vuoden harjoittelun jälkeen, ainakin aikaisemmin, sai
kuin armosta vaihtaa isompaan moottoripyörään samoilla käytös säännöillä. Mutta
jos auton ratin taakse halajaa niin sitten pitää toki käydä taas kurssia ja
tutkintoa. Pitäähän liikenteessä osata käyttäytyä.
Äänimerkkiä ei käytetä kuin katsastuksessa. Miksi se on autoon
asennettu?
Köyhemmissä maissa vanhemmilla ei ole mahdollisuuksia eikä
intressejä lapsia aamuin illoin ja viikonloppuisin kuskata kouluihin ja
harrastuksiin. Siispä verrattoman koulutusjärjestelmän ja valvovan elimen
kokonaan puuttuessa. Pitää ajelemaan opetella ihan itse. Olenpa nähnyt 7-vuotiaan
tytön koulupuvussaan ajelevan 125ccm scootterilla 6-vuotias ensiluokkalainen
pikkusisko kyydissään, ihan sujuvasti näytti ajelevan. Oli se ehkä hieman
hapuilevaa mutka suorittamista, mutta matka taittui. Se on siis lähdetty muiden
sekaan ja koitettu olla törmäättä. Samaan suuntaan kuin muut, törmäämättä ja
risteyksissä väistellään.
Väistely onkin hieno tapahtuma, mopolla varsinkin. Phnom
Penhissä 1,5 miljonaa asukasta. Oli kaiketi 80 luvulla kahdet liikenne valot.
Nykyään onkin jo enemmän ja vaikka kuinka paljon. Mutta muistona noista
ajoista, kaikissa muissa risteyksissä, paitsi valoristeyksissä ja kyllä
niissäkin sitten illalla voidaan vaan väistellä, vaan väistellään, ”iholla”.
Suorat ajetaan vauhdilla ja risteyksessä liikenne lomittuu vetoketjumaisesti
vuoron perään väistelyksi, ”tuon takaa ja tuon edestä menen”. Pientä
mutkittelua joka antaa yllättävän paljon liikkuma varaa, pienillä vipautuksilla
väistellään kolhuja aiheutumasta. Liikenne käytös on kuin Stockmannin hulluilla
päivillä. Suoralla pääsee vauhdilla mutta risteyksissä väistellään, lantio heiluen.
Liikenteessä vallitsee kirjoittamattomat viidakon lait.
Kukin taaplaa tyylillään. Itse suosin reilua päästelyä. Kun etenee sopivasti
liikenne virrassa ja ohittaa koko ajan liikennettä niin ei jää jalkoihin.
Suurimmat vaarat tuolla tulee takaapäin. Koen olevani sikäläistä keskitasoa paljon korkeammalla tasolla, liikenteessä. Vaikkakin lapsesta asti ajavat mopoillaan niin ei
näistä mitään varmoja kuskeja ikinä tule. Varmaan johtuu pelosta, Kambodzassa
sattuu yllättäen paljon kolareita ja se onkin tuolle pelokkaalle kansalle
hermostuttava asia. Kypäriä ei kovin kuitenkaan jakseta käyttään. Ota näistä
selvää?
Olisi mukava saada jokin Suomen tieturvallisuuden laskenta
kaava liikenteen riskeille ja kuolleisuus arvoille. Voisinpa kuvitella noita laskelmia käyttäen, kaukoidän
maiden kuolleen sukupuuttoon 10 vuotta mopon yleistymisen jälkeen.
Kambodzalaisessa liikennejärjestelmässä kuljettajat
yrittävät olla törmäämättä toisiinsa ja osaavat lukea liikennettä, kuten ovat
ikänsä ajelleet. Niin kyllä se aika sujuvaa on tuo liikenne ja jos joku ei
välttämättä meinaa huomata niin töräytetään äänitorvella, peukalo koko ajan
napilla.
Kun meillä Suomessa on opittu kaikki säännöt ja liikenne
merkit, niin on niitä sitten mukava yhdessä käytellä. Mutta äläpä mene risteyksessä
väärään aikaan tai järjestyksessä tai tulee tupenrapinat ja silloin saa
aiheesta näyttää keskisormea ja ... ja
niin tosiaan äänitorvea käytetään tällöin.
Törmäykset ei haittaa, automainokset ovat pullollaan törmäys tyynyjä.
Voi törmätä sivulta ja edestä ja takaa. Autot on tehty törmäyksiin. Auton
suunnittelu alkaa törmäystestiin valmistautumisella. Vakuutukset korvaavat. Häpeä mahdollisesta virheestä, estää meitä törmäilemästä.
Meillä on tähän varaa, onneksi.
Tämän tarinan hengessä olen nimennyt, ehkä
epäoikeudenmukaisesti aikakautemme, Autokoulu Kulttuuriksi. Aikakautemme on
täynnä, ylitoiminnallisia ja hallitsevia byrokraattisia järjestelmiä, jotka
ovat rakentuneet hallitsemaa yhteiskuntaa ja ohjaamaan laumaa oikea oppisuuden
tielle. En tarkoita etteikö autokouluja tarvittaisi, voisi keventää.
Kansaneläkelaitos, jonka tarkoitus on kuntoututtaa ja pitää
työläisistään huolta on rakennettu siten, että lähtökohtaisesti maksetaan ja
käytetään varoja mahdollisimman vähän. Päätökset tehdään tuntematta
seurauksista mitään, sähköpostilla. Yksilön oikeudet ovat jääneet huomiotta
sääntöjä kirjattaessa. Päätökset tehdään tilasto pohjalta. Mitä numerot ja
näyttöpääte näyttää, on tosi. Ei tarvitse tehdä päätöksiä. Lakkauttaisin koko
laitoksen ja alkaisin alusta, ei mätää taloakaan korjata, vaan tehdään uusi
samalle tontille.
Markkinatalouden nousun myötä järjestelmät eivät enää
palvele tarkoitustaan, ihmistä. Pankki järjestelmä, joka on ollut ihmisten
asialla nyt vain sitoo lainoillaan ja siten ideologisesti orjuuttaa kansaa
systemaattisesti. Sääntöjä muutellen on tehty paljon kurjuutta ja köyhyyttä,
varat köyhtyneiltä kulkeutuu samoille valmiiksi rikkaille, jotka säännöt
tekevät. Markkinatalous, yhteiskunnalliset ihanteet ja sosiaalinen paine ajavat
yksilöt kuluttamaan, yli varojensa. Järjestelmä on täysin sadistinen.
Muslimit uskonnollistavat valtioita ja länsimaat
yksityistävät suuryhtiöille, missä on keskitie, missä on sivistysyhteiskunta?
Mitä voi ihminen tehdä, kuin elää tuossa mukana ja toivoa
muutosta?
Onneksi olemme jo muutosmaratonin alkumetreillä.
Mistä muutos sitten tulee?
TOTUUDESTA, joka tulisi olla jokamiehen oikeus.
reissu