ITSEKKYYS

Mitä se on?

Synnymme tähän maailmaan lämpöisestä kohdusta ja koemme traumaattisen alatie synnytyksen ja kaikki on päin persettä. Onneksi joku sentään antaa ruokaa ja juomaa, pesee ja pukee, jonkin aikaa. Vaan mikään ei ole pysyvää. Se muuttuu, palvelu huononee päivä päivältä ja kohta pitää tehdä töitä elantonsa eteen. Lopulta päädymme laitokseen kuulemaan, että kuolisi jo pois ettei tarvitse kärsiä, vaikka itse yrität pitää elämän langasta kiinni ja päivät käyvät arvokkaammiksi. Se miksi tulemme, kutsutaan itsekkyydeksi.

Itsekkyys on meissä, se ei poistu. Ei sellaista kultalusikkaa olekaan, joka tyydyttäisi meidät koko elämän ajan. Päinvastoin kultalusikkaa sitten pitää itsestään selvyytenä, eikä voi ymmärtää miksi sitä ei aina ole. Sehän on syntymä lahja, vai kirous? Pidämmehän itsestään selvyytenä aikataulutettua automaattista ruokintaakin vauvana ja harmittaa kun sitä ei enää ole.

Parasta mitä voimme ihmisinä tässä asiassa olla, on olla epäitsekäs, itsekkäistä syistä. Olemme itsekkäitä sisällämme, mutta ympäröivään maailmaan, toisille ihmisille voimme olla epäitsekkäitä. Kun muilla ihmisillä on asiat hyvin eikä murheita ole, niin oma elämä on ympäröity hyvinvoinnilla ja se tekee omasta elämästä huoletonta.

KIITOLLISUUS

Mistä sitten voimme löytää kiitollisuutta, koska koko ajan menetämme ja katkeroidumme, elinkaaremme johdosta?

Oman kokemukseni mukaan, kokemuksista vähempi osaisten elämistä ja sitä kautta ymmärryksestä, ettei syntymä oikeuksia ole. Asemamme olemme saaneet vanhemmiltamme lahjana ja kirouksena.

KÖYHYYS ON RIKKAUS, RIKKAUS ON KÖYHYYS.

reissu