Elämme omassa kristillisessä kulttuurikuplassamme, minäkin, joka yritän sieltä päätäni ulos puskea. Tuon näkökulmani esiin asiasta, saadakseni palautetta ja oppiakseni uutta.
Mieleltään
terve ihminen pitää tuntematonta uhkana ja torjuttavana asiana ja vaatii tietoa
ennen hyväksyntää.
Lieveilmiö
suvakkisuus, on oman ideologiansa uhri, eikä näe tulevaa tuntematonta uhkana,
jota muslimi uskonto kylvää. Suvakkisuuden peruskivenä kai on tuntemattoman
hyväksyminen? Siten näkökulmastani katsottuna suvakkisuus on mielenhäiriö. Jota
pitäisi osata hyödyntää yhteiskunnallisesti. Olisivatko paikallaan
ihmisoikeuksista tuomittujen hoidossa ja valvonnassa, saisivat tarpeilleen
tyydytystä ja voisivat olla onnellisia, työssä jota monet eivät haluaisi tehdä?
Yhteiskunnallisena vaikuttajana, ajavat omaa kulttuuriaan vastaan ja uutta
tilalle.
Elämän
kapea-alaisuus sekä naiivisuus saattaisivat saada ihmisen arvottamaan
tuntemattoman torjumisen liian pienelle huomiolle, koska elämän kokemukset
eivät anna olettaa, että mitään pahaa oikeasti tapahtuu. Siten suvakiksi
profiloituvalla henkilöllä on vahva usko, että toisen kulttuurin edustajat ovat
hänen kaltaisiaan, myös mieleltään. Suvakilla on ehkä sama häiriö
hälytysjärjestelmässään, päinvastainen kuin psykopaatilla.
Ehkä jopa
kaikki korkeakulttuuritkin ovat lopulta kaatuneet tähän ihmisten
mielentoimintahäiriöön. Ovat yltäkylläisen ja ongelmattoman elämänsä suojissa
alkaneet arvottaa maailmaa kukkakuvioisten linssien läpi ja ovat ottaneet
avosylin vastaan kaikki, ja vääjäämättä tulee joku, joka ottaa hyödyn irti
suvakismista ja kulttuuri kuihtuu pois. Kulttuurin kiertokulku käy
valloittajasta, suvakiksi.
Toivottavasti
tämä esiin tullut mielenvääristymä on meille opiksi, kulttuurimme
kukoistaessa.
Oman
näkemyksensä herra:
reissu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti